Tomaatttiterkkuja Berliinistä!

Kävin Berliinissä kokeilemassa pomodoro-tekniikkaa (uusia asioita on aina jotenkin kivempi kokeilla uudessa ympäristössä, eikö vaan?). Pomodoro on työmenetelmä, jossa työtä tehdään 25 minuutin jaksoissa, jonka jälkeen pidetään pieni tauko. Sovelsimme kaverin kanssa pomodoro-tekniikkaa hieman, ja venytimme jaksot 45-minuuttisiksi. Jaksojen välissä pidimme 15 minuutin tauon.

Joka jakson alussa kerroimme, mitä aiomme tehdä, ja sitten keskityimme työhön kolmeksi vartiksi. Sain idean tähän Hofficesta, joskaan tekniikka ei sinänsä ole mitenkään uusi.

Tein seuraavia huomioita:

  • Tehtävät on priorisoitava selvästi, mikä on hyvä juttu.
  • Pienikin suunnittelu auttaa tekemään oikeita asioita ja miettimään ajankäyttöä realistisesti. Minulla on kyllä jo entuudestaan ollut tapana kirjoittaa päivän tehtävät ylös, mutta ongelmani on aikaoptimismi: kuvittelen voivani saada yhdessä päivässä enemmän aikaan kuin mikä on realistista.
  • 45 minuutissa saa paljon aikaan, kun keskittyy.
  • 45 minuuttia kuluu kuin siivillä. Huomasin, että koen niin voimakasta työn imua, että työnteon lopettaminen 45 minuutin välein tuntui jopa vähän vaikealta.
  • Tauot tekevät hyvää ja ylläpitävät työtehoa.
  • Monet tehtävät ovat pirstaleisia: pitää saada henkilö X kiinni, ennen kuin voi tehdä asian Y. Minulla on tapana usein syyttää itseäni poikkoilusta, mutta itse asiassa poukkoilu johtuukin näiden tehtävien luonteesta. Kun pitää kirjaa kaikista tehtävistä, huomaa miten pienistä palasista työ koostuukaan.
  • Tämän tekniikan voisi ottaa vakituisempaankin käyttöön.

Kotiin palatessa kirjailijakaverilta tuli viesti:

“Hei muuten, täällä on käytössä nyt toista päivää pomodoro-tekniikka ja jännää on – sellainen epämääräinen fiilis koneella istumisesta häviää ja tekemisestä tulee jotenkin järkevämpää. Hyvä!”

Jos tekniikka ei ole vielä tuttu, kannattaa kokeilla!

Advertisements