Luottamuksesta syntyy parempaa työtä

Vaikka työtä on jo pitkään voinut tehdä missä vaan, työn tekemisen tavat ovat muuttuneet yllättävän vähän.

Käsiini osui hiljattain naistenlehti vuodelta 2008 ja siinä juttu, joka käsitteli etätyötä. Innostuin lukemaan miten asiat ovat muuttuneet, mutta lannistuin nopeasti tajutessani, että mikään ei ole muuttunut seitsemässä vuodessa.

Jo oma kandintutkielmani kolmetoista vuotta sitten käsitteli etätyöntekijöiden viestintä- ja työtyytyväisyyttä. Nokialaisten keskuudessa toteutetun kyselytutkimuksen keskeisimpänä tuloksena oli, että etätyötä tekevät ovat tyytyväisempiä työhönsä ja yrityksen viestintäkulttuuriin. Tämä ei enää yllätä, sillä autonomia tutkitusti lisää työtyytyväisyyttä.

2000-luvun alussa etätyö oli vielä jotain uutta ja ihmeellistä, olihan sähköposti vasta tullut työpaikoille. Etätyö nähtiin asiana, jonka teknologia tulee mahdollistamaan. Pekka Himasen skenaarioissa etätyö oli ratkaisu liikenneruuhkiin ja työtä tehtäisiin tulevaisuudessa juuri siellä, missä huvittaa. Vau.

Teknologia kehittyi jo aikapäiviä sitten, ja meillä on jo pitkään ollut kaikki edellytykset työn tekemiseen ihan missä vain, mutta työtavat ovat muuttuneet hämmästyttävän vähän.

Suomea pidetään etätyön edelläkävijämaana, mutta valitettavasti etätyöllä tarkoitetaan yhä usein kotona tehtävää ylityötä. Jousto on tervetullutta, mutta tämä harmaa työ kuormittaa työn tekijää eikä siitä saa rahallista korvausta. Ilmainen ylitöiden tekeminen syö myös potentiaalisia työpaikkoja. Se ei ole sellaista etätyötä, jota Suomi tarvitsee.

Etätyön dramaattinen lisääminen olisi kuitenkin todistetusti mahdollista. Kun pääkaupunkiseudun julkinen liikenne pysähtyi syyskuussa mielenilmauksen takia, pelättiin pääkaupunkiseudulla kovia ruuhkia. Kävikin päinvastoin: Helsingissä ei ole aikoihin ollut yhtä väljää, suorastaan autiota! Ihmiset jäivät kotiin tekemään töitä ja moni raportoi Twitterissä, kuinka hommat sujuvat ja on mukavaa tehdä töitä kaikessa rauhassa.

Työn tekemisen tapoja olisi viimeistään nyt syytä kyseenalaistaa ennakkoluulottomasti, sillä sitkeässä tuntuu istuvan ajatus työntekijöiden johtamisesta margariinitehtaan metodeilla. Tietotyötä kokoonnutaan edelleen tekemään saman katon alle, vaikka työn paikalla ei ole mitään tekemistä työn tekemisen kanssa. Hyvä esimerkki ajatusharhasta on hallituksen ehdotus työajan pidentämisestä 20 minuutilla samaan aikaan, kun naapurimaassamme on oivallettu, että työn tuottavuus ja työntekijöiden jaksaminen voivat parantua työaikaa merkittävästi lyhentämällä.

Tulevaisuuden työ ja tuottavuus vaatii meiltä luovuutta ja laadukasta ajattelua. Kovasti peräänkuulutetut innovaatiot eivät välttämättä synny toimistopöydän ääressä. Ne syntyvät keskittyneen tekemisen äärellä paikkaa katsomatta omassa rauhassa,  kahviloissa, keskusteluissa ja lenkkipoluilla. Ne vaativat aikaa, uppoutumista, levänneitä aivoja ja tavoitteellista yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kesken. Johtamiselta ne vaativat ennen kaikkea selkeitä tavoitteita ja luottamusta työntekijöihin. Tällaista työtä ei voi ehkä tarvitse tehdä joka päivä samassa paikassa samaan aikaan, vaan työn tekemiseen tarvitaan erilaisia ympäristöjä – etätöitä.

Kansallista etätyöpäivää vietetään 8.10. #fiksumpityö
www.etatyopaiva.fi

Advertisements

Maaliskuu oli mälsäkuu

Aalto yliopisto

Terveisiä Aalto yliopistosta! Olen office nomadina täällä tässä kuussa.

Tuolla alakerrassa on kiinnostava työtilakokeilu menossa, ja aion jututtaa vielä talon asiantuntijaa, joka tietää hankkeesta enemmän. Tilasta kertovaa juttua tulossa siis tänne tämän kuun mittaan.

Viime kuussa minulla ei ollut useamman työmatkan ja tiukan työrupeaman vuoksi office nomad -paikkaa. Ajattelin, etten ehdi viettämään paikassa aikaa tai tutustumaan keneenkään, joten siitä ei tulisi hyvä kokemus.

Oli aika ihanaa vaihteeksi tehdä töitä kotona niinä päivinä, kun en ollut koko päivää menossa. Toisaalta moni asia alkoi ärsyttää, esim.

– yksin kotona tulee lorvittua kamalissa vaatteissa ja tukka takussa

– huomaan muuttuvani hieman alakuloiseksi, jos olen koko päivän vailla ihmiskontakteja

– työtehoni laskee, jos en poistu kotoa

– ajattelun taso laskee, jos en tapaa ihmisiä

– työntekoa on vaikea lopettaa ja rytmittää.

Nyt on siis taas mukavaa olla taas oikealla työpaikalla! Oli kiva laittaa aamulla kunnon vaatteet päälle. Ihmiset täällä vaikuttavat mukavilta ja akatemia on todella kiinnostava ympäristö taas vuosien tauon jälkeen. Aallossa tehdään tosi huikeita juttuja, ja on kiva päästä kuulemaan niistä lisää.

Onpas kiva olla taas office nomadoimassa ja hyvä vire päälllä! Jospa täällä blogissakin ehtisin taas ryhdistäytymään!

Tomaatttiterkkuja Berliinistä!

Kävin Berliinissä kokeilemassa pomodoro-tekniikkaa (uusia asioita on aina jotenkin kivempi kokeilla uudessa ympäristössä, eikö vaan?). Pomodoro on työmenetelmä, jossa työtä tehdään 25 minuutin jaksoissa, jonka jälkeen pidetään pieni tauko. Sovelsimme kaverin kanssa pomodoro-tekniikkaa hieman, ja venytimme jaksot 45-minuuttisiksi. Jaksojen välissä pidimme 15 minuutin tauon.

Joka jakson alussa kerroimme, mitä aiomme tehdä, ja sitten keskityimme työhön kolmeksi vartiksi. Sain idean tähän Hofficesta, joskaan tekniikka ei sinänsä ole mitenkään uusi.

Tein seuraavia huomioita:

  • Tehtävät on priorisoitava selvästi, mikä on hyvä juttu.
  • Pienikin suunnittelu auttaa tekemään oikeita asioita ja miettimään ajankäyttöä realistisesti. Minulla on kyllä jo entuudestaan ollut tapana kirjoittaa päivän tehtävät ylös, mutta ongelmani on aikaoptimismi: kuvittelen voivani saada yhdessä päivässä enemmän aikaan kuin mikä on realistista.
  • 45 minuutissa saa paljon aikaan, kun keskittyy.
  • 45 minuuttia kuluu kuin siivillä. Huomasin, että koen niin voimakasta työn imua, että työnteon lopettaminen 45 minuutin välein tuntui jopa vähän vaikealta.
  • Tauot tekevät hyvää ja ylläpitävät työtehoa.
  • Monet tehtävät ovat pirstaleisia: pitää saada henkilö X kiinni, ennen kuin voi tehdä asian Y. Minulla on tapana usein syyttää itseäni poikkoilusta, mutta itse asiassa poukkoilu johtuukin näiden tehtävien luonteesta. Kun pitää kirjaa kaikista tehtävistä, huomaa miten pienistä palasista työ koostuukaan.
  • Tämän tekniikan voisi ottaa vakituisempaankin käyttöön.

Kotiin palatessa kirjailijakaverilta tuli viesti:

“Hei muuten, täällä on käytössä nyt toista päivää pomodoro-tekniikka ja jännää on – sellainen epämääräinen fiilis koneella istumisesta häviää ja tekemisestä tulee jotenkin järkevämpää. Hyvä!”

Jos tekniikka ei ole vielä tuttu, kannattaa kokeilla!

Pitäisikö töissä olla enemmän kuin koulussa?

Kirjoitin eilen blogiini Hofficesta. Konsepti on mahtava (yksin töitä tekevät kokoontuvat tekemään töitä jonkun kotiin), ja ymmärrän hyvin, miksi ihmiset hakeutuvat toistensa seuraan tekemään töitä.

Hoffice edustaa minulle taloudellisesti ja ympäristön kannalta viisasta resurssien käyttöä (tai Jaakko Blombergin sanoin ”tilan uudelleenmäärittelyä”) ja inhimillisesti mielenkiintoista tapaa tehdä työtä. Kaipaamme pohjimmiltamme ihmiskontaktia, mutta yksin työskentelevä joutuu olemaan luova, jos ei halua jumittautua yksin kotiin.

Ennen tapaamista Jaakon kanssa oletin, että Hofficen vahvuus olisi ollut siinä, että ihmisten ilmoilla saa enemmän aikaan kuin kotona pyjamassa haahuillessa. Se, mikä minut yllätti, oli into, jolla Hofficen Suomeen tuonut Jaakko Blomberg toivotti tervetulleeksi rutiinit. Ilmeisesti iso osa Hofficen tuottavuutta parantavasta vaikutuksesta perustuu juuri selkeään työrutiiniin: työtä tehdään 45 minuutin rykäyksissä, joita rytmittävät selkeät, viidentoista minuutin tauot.

Minulle tulivat mieleen kouluajat, jolloin tuntien kesto oli 45 minuuttia ja tuntien välissä oli välitunti (silloin muuten hypittiin narua, juostiin pihalla ja kiipeiltiin kiipeilytelineissä – kuinka hyvää se tekisikään istumatyöläiselle!). Tutkimusten mukaan ihminen jaksaa olla tuottava 52 minuuttia kerrallaan, joten työtä pitäisi tehdä pätkissä ja rytmittää tauoilla. Mutta miksi se aina unohtuu?

En ole varmaan poikkeuksellinen siinä mielessä, että minulla ei ole vuosiin ollut selkeää työrutiinia. Sen olen sentään oppinut, että päivän parhaat tunnit ovat aamun kaksi ensimmäistä tuntia. Ensimmäiset 1,5 h jaksan keskittyä ja hoidankin silloin yleensä päivän tärkeimmät työt, mutta aamun jälkeen päiväni muuttuvat pirstaleisiksi. On tapaamisia ja eri mittaisia työrupeamia, joiden intensiteetti vaihtelee oman motivaation ja vireystilan mukaan.

Joulukuussa SYKEssä olin haltioissani paitsi työrauhasta, myös selkeästä työrytmistä. SYKEssä kokoonnuttiin juomaan yhdessä aamu- ja päiväkahvit ja syötiin yhdessä lounasta. Päivän rutiinit selvästi tukivat yhteisöllisyyttä ja SYKEssä olikin todella kiva meininki. Siellä viihdyttiin!

Valitettavasti tällaiset rutiinit ovat poistuneet tai poistumassa työpaikoilta. Yhä harvemmalla on aikaa pitää taukoja, ja kahvit hörpitään työpisteellä. Työyhteisön tavat eivät välttämättä tue tehokasta työntekoa eivätkä yhteisöllisyyttä, kun selkeitä yhteisiä työ- ja taukoaikoja ei ole. Ilman taukoja menetämme mahdollisuuden keskittyä intensiivisesti töihin silloin, kun niiden aika olisi, ja toisaalta vietämme yhä vähemmän aikaa yhdessä työkavereiden kanssa muuta kuin töitä tehden. Olemmeko siis jopa taantuneet työn tekemisen tavoissamme?

2015-02-25 12.09.16-2

Hofficen ryhmäpaine perustui siihen, että jokainen kertoo, mitä aikoo seuraavan työjakson aikana tehdä ja sitten töitä tehtiin samassa tilassa intensiivisesti seuraavat kolme varttia. Kuinka monella työpaikalla toimitaan näin?

Hofficen konseptia voisi kokeilla ihan jokaisessa konttorissa porukalla, tai ihan vaan itsekseen. Aion itse kokeilla 45 minuutin työrupeamia ja opetella myös pitämään niiden välissä kunnon tauot. Kuka on messissä?

Hofficesta haetaan työtehoja ja seuraa työntekoon

Hoffice on kerännyt valtavasti kiinnostusta ja uusia Hofficeja on syntynyt jo useisiin suomalaisiin kaupunkeihin. Tukholmasta vuonna 2013 alkunsa saanut työn tekemisen tapa leviää nyt vauhdilla ja yhdistää pian niin savonlinnalaisia kuin kualalumpuriliaisiakin.

Hoffice tulee sanoista home ja office ja sen konsepti on yksinkertainen: normaalisti yksin työtä tekevät kokoontuvat jonkun kotiin tekemään töitä yhdessä. Työ jaksotetaan 45 minuutin työskentelyrupeamiin ja jaksojen välissä pidetään vartin tauko.

1796563_10200090952193898_5434162250276114914_n

Näin rentoa on työskentelty Hofficessa. Kyseistä työskentelyasentoa ei suositella ergonomiasta huolestuneille! Kuva: Teemu Ullgrén

Hofficen Ruotsista Suomeen tuonut Jaakko Blomberg isännöi Suomen ensimmäistä Hofficea kodissaan helmikuussa ja mukana oli 13 toisilleen entuudestaan tuntematonta, yksin työtä tekevää ihmistä. Tutkijat, opiskelijat, freelancerit ja yksi töitä hakeva levittäytyivät keittiönpöydän ääreen, sohvalle ja puhelinhuoneeksi nimettyyn makuuhuoneeseen Jaakon kodissa Alppilassa.

Jaakon mukaan parasta Hofficessa ovat ihmiset ja päivän rakenne. ”Hoffice yhdistää yksin työskentelyn ja sosiaalisuuden parhaat puolet”, hän kertoo. “Rutiini ja tauot luovat sosiaalisuutta ja toisaalta mahdollistavat tehokkaan työskentelyn. Kun kaikki naputtelevat ympärillä, tulee väkisinkin sellainen olo, että on pakko keskittyä töihin. Tavallisella toimistolla menee helposti jutusteluksi ja yksin ollessa lipsuu helpommin.”

Joskus yksin kotona voi olla vaikeaa saada itsestä tehoja irti. Ihmisten – ja mielellään muiden kuin asiakkaiden – tapaaminen, on yksin työskenteleville tärkeää ja myös itselleni tärkeä syy siihen, miksi viihdyn toimistonomadina. Jo vaatteiden päälle pukeminen ja ovesta ulos lähteminen saavat minut ihmeellisesti reipastumaan ja auttavat saamaan oikean työmoodin päälle.

Suomen ensimmäisen Hofficen isäntä Jaakko Blomberg tarjoili työntekijöille keittolounaan kahden euron hintaan. Kuva: Teemu Olgren

Suomen ensimmäisen Hofficen isäntä Jaakko Blomberg tarjoili työntekijöille keittolounaan kahden euron hintaan. Kuva: Teemu Ullgrén

Hofficen vahvuus onkin positiivinen ryhmäpaine. Päivän ja joka työskentelyrupeaman aluksi kerrotaan muille, mitä aikoo tehdä, ja lopuksi kerrotaan mitä on saatu aikaan. “Joku teki jonkun homman, joka oli ollut monta vuotta tekemättä,” Jaakko nauraa. ”Tavoitteiden ääneen sanominen on hyvä, koska silloin miettii, mitä on realistista tehdä ja pyrkii siihen, että se saadaan tehtyä.”

Vaikka Hofficessa on selvä työkuri, koti ympäristönä muuttaa ihmisten olemista rennommaksi ja vapauttaa normeista. Töitä tehdään mukavasti sukkasillaan ja välillä makoillaan sohvalla tai keittiönpöydän ääressä. ”Ei kahvilassa mennä juttelemaan tuntemattomille, mutta Hofficessa se on luontevaa. Sosiaalisuus on tärkeää. Hofficessa tapaa uusia ihmisiä ja saa kunnon lounastuon,” Jaakko kertoo.

Mitä mieltä te olette Hofficesta? Kiinnostaisiko Hofficessa työskentely?

Tällainen on hyvä työtila

Kerron perjantaina omista kokemuksistani virikkeettömässä ympäristössä, ja kuinka sattuikaan, tänään tuli vastaan juttu tutkimuksesta, joka vahvisti tätä havaintoani: tylsyys ruokkii luovuutta.

Kyselin myös teiltä lukijoilta, millainen on teidän mielestänne hyvä työtila. Näiden perusteella hyvä työtila ei työpöytää kaipaa. Eivätkä nämä kyllä ole tylsiä! Mikko tiivisti mielesti kivasti sen, mikä tekee työtilasta hyvän.

“Mukava ja tuottava työpaikka syntyy ihmisistä ja
ideoista, ei niinkään fyysisistä puitteista.”

Olen samaa mieltä! Mutta jatketaan tilateemalla. Kiitos twiiteistä ja kuvista!

Oma työtilani on tänään tässä. Lokoisaa sunnuntaita itse kullekin!

Sunnuntain työpiste

 

Tuottavin työpaikkani on ollut harmaa koppi

Kun vaihtaa joka kuukausi työpaikkaa, herkistyy sille, millaisessa tilassa työtä tekee. Näkee kauniita tiloja, joissa on välittömästi hyvä olla, ja toisaalta huomaa, miten hankalaa on, jos esimerkiksi puheluiden puhumiseen ei ole mitään paikkaa.

Huomasin edellisessä työssäni (=ennen oman yrityksen perustamista), miten epämiellyttävää oli työskennellä huoneessa, jossa selkäni takana liikkui ihmisiä. Luolamies minussa oli valmis koko ajan ottamaan jalat alle juoksemaan pakoon. Tiimin muutto viihtyisään ja toimivaan avokonttoriin paransi paitsi viihtymistä, myös tiimin sisäistä tiedonkulkua ja dynamiikkaa. Puheluita ja hiljaista työtä varten oli omat kopit, jotka olivatkin tarpeen.

Tilasuunnittelussahan osataan nykyään hyvin ottaa huomioon se, miten työ vaatii erilaisia tiloja. Silti jokaisen yksilölliset mieltymykset ja tarpeet on vaikea sovittaa yhteen yhdessä tilassa. Mutta miksi yhden työtilan edes pitäisi yrittää palvella kaikkia tarpeita. Mitä jos joinain päivinä siirtyisikin soittelemaan puheluita tai tekemään keskittymistä vaativaa työtä työpisteeseen kodin lähelle? Toimistot olisivat vain paikkoja, joihin kokoonnutaan sopimaan asioista ja inspiroitumaan ihmisistä? Oletus voisi olla, että töitä tehtäisiinkin kavereiden ja perheen kanssa, kuten Janne Saaarikko kirjoittaa blogissaan.

2014-11-06 09.49.11

Sisustuksella voi myös kertoa yrityksen arvoista. Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lehdon sanat kuvaa Ellun Kanojen kulttuuria.

Vietin marraskuun officenomadina viestintätoimisto Ellun Kanoissa. Korkeat, kauniisti sisustetut huoneet 1800-luvun lopun rakennuksessa, ihastuttavat sohvaryhmät ja inspiroivat lauseet seinillä saivat villasukkani irtautumaan ainakin viisi senttiä lattiasta. Nautin valtavasti esteettisestä ympäristöstä, ja työnteko huoneissa tuntui joka päivä hieman juhlavalta. ”Tällaista työpaikalla kuuluu olla”, huokaisin mielessäni ihaillessani kattofreskoa.

Kontrasti ei olisi voinut olla suurempi, kun seuraavassa kuussa sain office nomad –paikan Suomen Ympäristökeskus SYKEstä Helsingin Mechelininkadulta. Julkiset varat oli vastuullisesti käytetty 170 tohtorin ja viidensadan muun innostuneen asiantuntijan  palkkaamiseen, ei seiniin tai yhteisten hengailutilojen sisustamiseen viimeisimpien trendien mukaan. Sirittävät loisteputkivalot loivat valoaan pitkille, tyhjyyttään kaikuville käytäville, joiden varrelta minäkin sain oman työhuoneen.

2014-12-09 15.40.26

Yksi työhuoneen parhaista puolista on, että sinne voi levittäytyä lippulappusineen.

Joulukuussa sattui olemaan paljon kirjoitushommia, ja yllätyksekseni tuottavuuteni ampaisi niin sanotusti nextille levelille SYKEssä. Sain työrauhan! Ah, miten ihanaa ja ihmeellistä se olikaan. Vietettyäni vuosia avokonttoreissa oma työhuone tuntuikin luksukselta. Saatoin hipsiä huoneeseeni aamulla kaikessa hiljaisuudessa ja uppoutua töihini tuntikausiksi ilman keskeytyksiä. Oli itse asiassa hyvä, että ympäristö oli jotensakin virikkeetön. Oma mieli ja mielikuvitus saivat virtaa tyhjyydestä.

Kokemus SYKEssä sai minut jopa hieman surulliseksi. Kun yhä useampi työntekijä siirtyysiirretään tekemään töitä avokonttoriin, keskittyminen ja työn mielekkyyden kokeminen kärsii. Aloin pohtia, onko meillä työtiloja, jotka oikeasti palvelevat meidän kaikkien yksilöllisiä tarpeita ja tottumuksiamme ja sopivat erilaisiin töihin ja työtilanteisiin?

Ainakin itse huomasin tarvitsevani monenlaisia tiloja. Kauniita tiloja, joissa voi istuskella, ideoida ja inspiroitua, mutta myös niitä mahdolisimman virikkeettömiä huoneita. Joskus kaipaa ympärilleen ihmisiä, joskus tekee hyvää saada olla yksin. Joskus paras työpaikka on virikkeetön koppero, jossa kiinnostava työ saa viedä mukanaan.

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne hyvistä (ja huonoista!) työtiloista! Lähettäkää vaikka Twitterissä* kuva paikasta, jossa teidän mielestänne on hyvä tehdä töitä, ja kertokaa miksi. Olisi kiva koostaa kuvista vaikka kollaasi tänne blogiin.

*Twitteristä minut löytää nimellä @akuvaramaki. Tai voitte laittaa kuvia/kokemuksia maililla osoitteeseen aku[at]enthusiast.fi.

Vuosi toimistonomadina

Olen viettänyt nyt viisi kuukautta toimistomadina. Minulla on oma yritys, mutta ei omaa toimistoa. Teen töitä omille asiakkailleni, mutta muutan uuteen toimistoon joka kuukausi. Tässä kuussa olen CreateTrips -startupin vieraan. Sen lisäksi olen vieraillut valtionhallinnossa, parissa viestintätoimistoissa ja softafirmassa. En maksa toimistostani vuokraa, ja ainoa toimistotarvikkeeni on mukanani kulkeva läppäri.

Olen päättänyt jatkaa näin ainakin vuoden, sillä jokaisessa organisaatiossa, jossa olen vieraillut, olen oppinut jotain uutta. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut vaihtaa ajatuksia eri alojen asiantuntijoiden kanssa, nähnyt monta erilaista työn tekemisen tapaa ja tutustunut uusiin kulttuureihin.

Toimistonomadi onkin kuin nykyajan tutkimusmatkailija. Jopa yhteen kortteliin mahtuu monta erilaista kulttuuria, joista voi oppia, kunhan niihin tutustuu. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan laajentaakseen omaa ajatteluaan ja elämänpiiriään.

2014-12-16 15.32.46-1

Suomessa on miljoona neliötä tyhjää toimistotilaa, joten tilanpuute ei ole meillä ongelmana. Meidän haasteemme on osaamisen kartuttaminen ja yhteistyön tekeminen.

Hedelmällisin yhteistyö voi syntyä yllättävillä törmäytyksillä. Hyvä esimerkki tästä on Konecranes, joka kutsui bussilastillisen devaajia 48 tunnin hackathoniin kehittämään teollisen internetin ratkaisuja Konecranesin tarpeisiin. Mitä jos luovien alojen toimistonomadit löytäisivät tiensä valmistavan teollisuuden toimitiloihin joka kuukausi? Ehkäpä osapuolet alkaisivat ymmärtää toistensa tarpeita paremmin, verkostoitua ja kehittää yhteisiä projekteja?

Yhä useamman asiantuntijan työ tapahtuu verkossa, verkostoissa ja paikasta riippumatta. Silti istumme aamuruuhkissa joka aamu vuodesta toiseen päästäksemme istumaan samaan toimistorakennukseen samojen kollegoiden kanssa. On kyllä käytännöllistä olla lähellä omia kollegoita, mutta oppiminen hidastuu, jos emme altista itseämme uusille kokemuksille.

Mitäpä jos työtä siirryttäisiinkin tekemään asiakkaan tiloihin, vaikkapa vain kuukaudeksi? Voisiko käydä niin, että asiakasymmärrys karttuisi kuin varkain, kun lounasta syötäisiinkin joka päivän saman pöydän ääressä? Ja samalla työmatkaan käytettävä aika saattaisi lyhentyä, kun oman työpaikan voisi etsiä lähempää kotia.

Heitän haasteen: olisiko sinusta toimistonomadiksi? Ehkä edes kuukaudeksi? Kokeile! Jos se ei toimi sinulle, et ole menettänyt mitään. Ja jos se toimii, olet saanut kokonaisen maailman.

Edit: Muutettu kohta tyhjän toimitilan määrästä. Sitä on Suomessa, ei Helsingissä, miljoona neliötä.